torstai 5. toukokuuta 2011

Umppareita

Päästiin eilen taas pelastuskoiriin, jossa mentiin raunioille. Paikalla ei ollut kuin neljä koirakkoa. Edin kanssa treenattiin ainoastaan umpipiiloja. Nyt piilot olivat aivan täysin umpinaisia. Koira ei saanut tungettua nokkaansa mistään kohtaa sisään. Yksi maalimies oli metrin leveässä ja puolitoista metriä korkeassa puisessa laatikossa. Toinen mm oli roskiksessa, joka oli upotettu kokonaan maahan. Lähetin Edin matkaan ja ensimmäiseksi se havaitsi puisen laatikon. Olin sellaisella etäisyydellä, että näin koko ajan mitä se touhuaa. Se kiehnäsi ja kaarteli, vinkui ja raapi. Laatikon vieressä oli betonipoiju, jonka päältä pääsi hyppäämään laatikon katollekin. Edi nappasi rullan suuhunsa laatikon katolla, mutta tiputti rullan kun ei meinannut päästä sieltä enää pois. Seisoskelin aivan hiljaa etäämmällä ja oli tosi mielenkiintoista seurata koiran ajatuksia. Edi tuli samaa matkaa pois katolta ja lähti laatikosta etäämmälle haistelemaan. Palasi kuitenkin samantien laatikolle ja hyppäsi taas katolle. Otti rullan suuhunsa ja kiikutti mulle. Sen jälkeen lähdettiin näytölle ja oli koira onnellinen kun laatikossa oli ihminen. Ei sillä palkallakaan niin väliä ollut, kunhan vaan löysi maalimiehen :) Hyvä ettei sinne laatikkoon hypännyt.
Jatkettiin etsintöjä, pelottavan raunioilla kiipeilyn jälkeen(mun mielestä, ei koiran), löydettiin roskis, jonka Edi ilmaisi varmin ottein. Siihen oli hyvä lopettaa. Tosi hyvä treeni oli ja kyllä Edi jaksaa tehdä töitä hienolla sykkeellä. Ei todellakaan anna heti periksi. Ja mikä parasta päätin heti, että en ota remmiä ollenkaan mukaan, koska nyt Edin pitää pysyä mun hallinnassa. Ja niinhän se pysyikin. Kerran muistutin heti autosta oton jälkeen missä on Edin paikka, niin johan rupes pelittämään. Asenne vain kohdillaan, ei yhtään sallita hötkyilyjä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti