keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Herra iso herra

Maanantaina parin kolmen viikon treenitauon jälkeen suuntasimme ulos agikentälle. Ohjaaja vaihtui kesäksi ja aina jotenkin inhottava aloittaa uuden ohjaajan kanssa, koska ensimmäiset tunnit menee ensin yhteyden hakemiseen. Meidän treeni menikin enemmän tai vähemmän juttelemiseksi ja pohdinnoiksi. Meidän ongelmat tuli hyvin heti esille, kun koira oli kuin suoraan lentoon lähdössä. Sen huomasi kun Edi oikein yritti keskittyä, mutta eihän siitä mitään tullut. Pari hyppyä saatiin suoritettua, mutta ensin niistäkin rimat lenteli pitkin mäkiä. Katsotaan katsotaan...

Edin jalka on parantunut hienosti ja ei merkkejäkään enää mistään lihaskivuista. Hyvä niin.
Nyt täytyy kotona isäntäväen ottaa taas itseään niskasta kiinni ja pistää Edi ojennukseen. Tullut taas lässytettyä aivan liikaa ja sen kyllä huomaa Edistä. Tarvitsee varmaan hankkia joku sylikoira jota saa mielin määrin lässyttää. Edi ei meinaten paljoa lässytystä kestä. Sillä nousee hattuun hyvinkin nopeasti. Tällä hetkellä luulee taas olevansa herra talossa. Ei ole mitenkään röyhkeä, eikä tee pahojaan, mutta sen huomaa vinkumisesta ja korvien menettämisestä lenkkeillessä. Edi palaa kyllä nopeasti maanpinnalle, kun lässytys loppuu ja lenkeillä juoksen Edin perässä kuin raivohullu...jona minua varmasti täällä kylällä pidetään :)

En tiedä mistä johtuu, mutta Edi ei voi sietää metallia. Se todennäköisesti vedättää mua nyt kuus nolla, koska meillä ei ole sen kanssa ollut sen ihmeempiä ongelmia. Ote olisi aina saanut olla parempi, mutta suussa se joka tapauksessa pysyi. Nyt hirveä itku ja pärräys. Päätin ottaa tradikaalit aseet käyttöön ja lopettaa venkuilun. Nyt eilisestä päivästä lähtien päiväruokaa ei tipu, jos ei ota metallia suuhunsa vapaaehtoisesti. Eilen oli pieni tahtojen taistelu, kun istuin ruokakupin vieressä metalli kapula kädessä ja käskin Edin ottaa sen suuhunsa. Salkkarit tais siinä ainakin mennä ja Edi vain "itki" mun vieressä. Jossain vaiheessa se ajatteli, että eihän tästä nyt mitään tuu ja tuli nappaamaan matallin suuhunsa. Samantien kun piti metallia suussa vapautus ruokakupille. Sama jatkuu, kylläkin aina hiukan haastavampana. Lopputulos olisi, että voin vetää metallia Edin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti